Entä millainen on oma tapasi osallistua keskusteluun? Millainen on työtovereidesi käsitys sinun tavastasi olla vuorovaikutuksessa heidän kanssaan?

Sanat eivät ole vain sanoja, niiden takana on suhtautuminen muihin ja itseen. Onnistuessaan vuorovaikutus on tasavertaista, toista osapuolta kunnioittavaa ja arvostavaa. Se on enemmänkin vuorokuuntelua kuin vuoropuhumista. Aidossa dialogissa osallistuja kokee tuleensa kuulluksi. Hän myös kuuntelee muita ja kokee näin oppivansa ymmärtämään asioita paremmin. Tällaisessa vuorovaikutuksessa koko työyhteisö jakaa tietojaan ja oppii uutta.

Helppoahan se olisikin, jos kaikki olisimme mandeloja tai äiti teresoja. Mutta kun tavallinen meikäläinen ei läheskään aina jaksa kuunnella tai pysty arvostamaan toista sellaisena, kun tämä on. Harvinaisia eivät ole kertomukset työpaikoista, joissa salaillaan, valehdellaan, loukataan, jopa kiusataan.

Dialogisuus ei kuitenkaan tarkoita kaikenaikaista ”myötäkarvaan silittämistä”. Itseensä luottava, dialogisuuteen pyrkivä ihminen uskaltaa myös nähdä erilaisia mahdollisuuksia, nähdä asiat toisin.

Dialogisessa vuorovaikutuksessa kriittisyys on rakentavaa. Emme automaattisesti kasva avoimen dialogin taitajiksi. Meidän on harjoiteltava ja jatkettava harjoitusta koko elämämme ajan.  

Dialogisuuden harjoittelun voi aloittaa vaikkapa tästä:

1) Pohdi, millaista itseäni parempaa osaamista työkavereillani on?

2) Päätä tänään antautua kuuntelemaan muita.

Kun koulutan työyhteisöjä, esimiehiä tai asiakastyötä tekeviä ja puhumme vuorovaikutuksesta, läsnäolo nousee nykyään aina esiin. Kirjaan sen ylös fläppitaululle ja sitten esitän kysymyksen:

Mitä oikeastaan tarkoittaa läsnäolo?

Lukijani siellä ruudun toisella puolella, mitä sinä vastaisit?

Aivan, näin moni muukin vastaa: ”Laitetaan puhelimet, tabletit ja läppärit pois ja keskitytään puhujaan.”  Laiteiden sivuun siirtäminen ja keskittyminen ovat olennainen alku, mutta vain alku. Jos vain se takaisi läsnäolon, olisivat ihmiset aikana ennen mobiililaitteita olleet aina läsnä. Näin tuskin on ollut. Läsnäolo on kokonaisvaltaista vuorovaikutusta. Puheemme ja sanaton viestintämme osoittavat kiinnostusta puhujaa ja tilannetta kohtaan.

Läsnäolo koostuu ainakin näistä asioista:

• Katseemme ja asentomme ovat kohti puhujaa.

• Annamme puhujalle palautetta nyökkäämällä tai myönteisillä hymähdyksillä.

• Kuuntelemme aktiivisesti.

• Osallistumme keskusteluun kysymyksillä ja kommenteilla.

• Liikehdintämme on maltillista ja olemme ankkuroineet itsemme juuri tähän hetkeen.

Nämä samat ohjeet ovat sovellettavissa myös esiintymistilanteisiin. Esiintyjän kannattaa antaa enemmän painoarvoa läsnäolon rakentamiselle kuin PowerPoint -kalvoihin. Tästä aiheesta lisää ensi viikolla.