Entä millainen on oma tapasi osallistua keskusteluun? Millainen on työtovereidesi käsitys sinun tavastasi olla vuorovaikutuksessa heidän kanssaan?

Sanat eivät ole vain sanoja, niiden takana on suhtautuminen muihin ja itseen. Onnistuessaan vuorovaikutus on tasavertaista, toista osapuolta kunnioittavaa ja arvostavaa. Se on enemmänkin vuorokuuntelua kuin vuoropuhumista. Aidossa dialogissa osallistuja kokee tuleensa kuulluksi. Hän myös kuuntelee muita ja kokee näin oppivansa ymmärtämään asioita paremmin. Tällaisessa vuorovaikutuksessa koko työyhteisö jakaa tietojaan ja oppii uutta.

Helppoahan se olisikin, jos kaikki olisimme mandeloja tai äiti teresoja. Mutta kun tavallinen meikäläinen ei läheskään aina jaksa kuunnella tai pysty arvostamaan toista sellaisena, kun tämä on. Harvinaisia eivät ole kertomukset työpaikoista, joissa salaillaan, valehdellaan, loukataan, jopa kiusataan.

Dialogisuus ei kuitenkaan tarkoita kaikenaikaista ”myötäkarvaan silittämistä”. Itseensä luottava, dialogisuuteen pyrkivä ihminen uskaltaa myös nähdä erilaisia mahdollisuuksia, nähdä asiat toisin.

Dialogisessa vuorovaikutuksessa kriittisyys on rakentavaa. Emme automaattisesti kasva avoimen dialogin taitajiksi. Meidän on harjoiteltava ja jatkettava harjoitusta koko elämämme ajan.  

Dialogisuuden harjoittelun voi aloittaa vaikkapa tästä:

1) Pohdi, millaista itseäni parempaa osaamista työkavereillani on?

2) Päätä tänään antautua kuuntelemaan muita.

Kun koulutan työyhteisöjä, esimiehiä tai asiakastyötä tekeviä ja puhumme vuorovaikutuksesta, läsnäolo nousee nykyään aina esiin. Kirjaan sen ylös fläppitaululle ja sitten esitän kysymyksen:

Mitä oikeastaan tarkoittaa läsnäolo?

Lukijani siellä ruudun toisella puolella, mitä sinä vastaisit?

Aivan, näin moni muukin vastaa: ”Laitetaan puhelimet, tabletit ja läppärit pois ja keskitytään puhujaan.”  Laiteiden sivuun siirtäminen ja keskittyminen ovat olennainen alku, mutta vain alku. Jos vain se takaisi läsnäolon, olisivat ihmiset aikana ennen mobiililaitteita olleet aina läsnä. Näin tuskin on ollut. Läsnäolo on kokonaisvaltaista vuorovaikutusta. Puheemme ja sanaton viestintämme osoittavat kiinnostusta puhujaa ja tilannetta kohtaan.

Läsnäolo koostuu ainakin näistä asioista:

• Katseemme ja asentomme ovat kohti puhujaa.

• Annamme puhujalle palautetta nyökkäämällä tai myönteisillä hymähdyksillä.

• Kuuntelemme aktiivisesti.

• Osallistumme keskusteluun kysymyksillä ja kommenteilla.

• Liikehdintämme on maltillista ja olemme ankkuroineet itsemme juuri tähän hetkeen.

Nämä samat ohjeet ovat sovellettavissa myös esiintymistilanteisiin. Esiintyjän kannattaa antaa enemmän painoarvoa läsnäolon rakentamiselle kuin PowerPoint -kalvoihin. Tästä aiheesta lisää ensi viikolla.

Prosenttiluvut perustuvat kaiketi Mehrabianin väärin ymmärrettyyn tutkimukseen 1960-luvulta.

Tuossa tutkimuksessa tarkasteltiin ensikohtaamisia ja sanattoman viestinnän merkitystä siinä kontekstissa. Näitä yksittäisiä tuloksia sovelletaan kyseenalaistamatta tilanteeseen jos toiseenkin. Me puheviestinnän ammattilaiset teemme töitä sen eteen, että näistä iänikuisista prosenttiluvuista päästäisiin jo eroon.

Miksi ärsyynnyn näistä prosenttiluvuista? Koska niitä käytetään yleisön kalasteluun väärällä tiedolla. Kenelläkään ei ole taitoa viestintätilanteessa pilkkoa ilmaisuamme prosenteiksi. Tärkeämpää on keskittyä petraamaan jokaisen persoonallista puheilmaisua ja sanatonta viestintää.

Panosta viestintäsi kokonaisvaikutelmaan

Minä komennan omissa koulutuksissani, että unohda prosenttiluvut. Tärkeintä on kokonaisvaikutelma, jonka viestintäsi muodostaa. Tämä tarkoittaa sitä, että sanallinen ja sanaton viestintäsi ovat tasapainossa keskenään.

Sanaton viestintäsi vahvistaa sitä mitä puhut.

Tässä simppeli esimerkki: jos kerrot olevasi iloinen toisen kohtaamisesta, pitää kasvojesi ilme olla hymyilevä ja äänensävysi miellyttävä. Jos äänensävysi on kärttyisä ja ilmeesi kovin hapan, voi kuulija epäillä, oletko kuitenkaan iloinen kohtaamisestanne.

Kerron vielä toisen esimerkin. Jos olet innostamassa tiimiäsi organisaatiosi muutostilanteessa, ei riitä, että elehdit käsilläsi innokkaasti ja hymyilet leveästi. Puheen rakenteesi pitää olla muutokseen motivoiva. Muuten esityksesi on turhaa sanahelinää.

Muista nämä asiat sanattomasta viestinnästä

• Puheemme on yleensä harkittua ja hallittua, kun taas sanattomat viestit ovat usein spontaaneita ja emme ole niistä yhtä tietoisia kuin kielenkäytöstämme.

• Sanattoman viestinnän liiallinen tulkinta voi johtaa väärinkäsityksiin.

• Sanattoman viestinnän normittaviin ohjeisiin kannattaa aina suhtautua varauksella. Nenän hipaisu ei tarkoita, että toinen valehtelee. Toisen nenänpieltä saattaa vain kutittaa.

• Kun sanaton ja sanallinen viesti ovat ristiriidassa keskenään, luotamme usein sanattomiin viesteihin.

• Ensivaikutelmatilanteessa sanaton viestintä on erityisessä asemassa.